Kauniit kasvit luovat viihtyvän ympäristön lisäksi varjoa esimerkiksi istuma- ja parkkipaikkojen läheisyyteen. Niillä on tärkeä tehtävän ilman puhdistamisessa ja happipitoisuuden ylläpitäjänä. Onkin tärkeää, että kaupungeissakin vaalitaan viheralueita ja pihoihin istutetaan viherkasveja, pensaita ja puita jatkossakin. Niistä huolenpito on välillisesti myös omasta terveydestämme huolehtimista.
Penkit tarjoavat levähdysmahdollisuuden
Kirkkopuistot ovat usein omaa luokkaansa, mitä tulee viihtyisiin ja kuvankauniisiin viheralueisiin. Usein niissä kulkee muutama järkevästi suunniteltu kävelyväylä. Alue onkin yleensä hyvin hoidetun nurmikon peittämä. Muutama puisia puistonpenkkejä, joista osa on varjossa, hyvällä sijainnilla on tärkeää sijoittaa alueelle lisäämään viihtyvyyttä ja tarjoamaan mahdollisuutta levähtämiselle.
Usein hoitomahdollisuuksista ja budjetista riippuen kirkkopuistoja koristaa myös kukkaistutuksia. Useat tällaiset paikat rajataan näyttävin pensasaidoin. Tunnetuin pensasaitakasvi suomalaisissa puistoissa lienee kartiotuija. Mitä tulee kasvilajikkeiden käytännöllisyyteen puistoissa, on se hyvä ja klassinen esimerkki helppohoitoisesta ja Suomen ilmastoon hienosti sopeutuvasta, monikäyttöisestä vaihtoehdosta.
Kartiotuija on tyypillinen lajike kirkkopuistossa
Kartiotuija on muiden havupuiden tapaan ympärivuotisesti vihreä. Se on myös nopeakasvuinen, mikä osaltaan selittää kasvin suosiota puistoistutuksissa. Se on myös harvinaisen sitkeä lajike, joten hoitoa ei yleensä tarvita kovinkaan paljoa. Lisäksi se säästyy usein kasvien sairauksilta.
Kasvien myyntiin, istutuksiin ja kokonaisvaltaisiin puutarhapaketteihin erikoistunut Plantinavia kertoo sivustollaan, että kartiotuijat kasvatetaan ja muotoillaan ensin taimistolla, minkä jälkeen ne istutetaan kohteeseen noin 2-3-vuotiaina kasveina.
Kestävä ja muotoiltava kartiotuija sopii mainiosti pensasaitojen kasviksi. Se on tiivis ja tarjoaa näkösuojaa komean pensasaidan muodossa. Kartiotuijia näkeekin usein reunustamassa esimerkiksi kirkkojen upeita viherpuistoja. Vaikka se ei ole vaativimmasta päästä, täytyy maaperän ja istutuspaikan olla sille soveltuva. Tämän takia puistosuunnittelussa on aina parasta pyytää apuun ammattilaisia ja varmistaa jokaiselle kasville sopiva sijoituspaikka ja hoitosuunnitelma. Tämä asia on aina olennainen osa suunnittelua!
]]>Kun normannit valloittivat Englannin vuonna 1066, nousi Normandian herttua Wilhelm Valloittaja Englannin kuninkaaksi. Osoittaakseen mahtinsa ja pitääkseen englantilaiset kurissa, aloitettiin Lontoon Towerin rakennustyöt. Tuloksena oli vaikuttava White Tower, joka on nykyisen Towerin ytimessä. Sen ympärille lisäsivät seuraavat kuninkaat omia rakennuksiaan, kunnes vuonna 1350 linnoitus oli saavuttanut nykyisen muotonsa. Se oli kukoistuksensa aikaan vallihautojen ympäröimä, pelkoa herättävä linnake. Siellä asuivat Englannin kuninkaalliset, ja samalla sen yhteydessä toimi vankila, Kuninkaallinen Rahapaja ja jopa leijonatarha.
Towerilla on julma maine, jonka se sai erityisesti uskonpuhdistuksen aikaan, Henrik VIII:n
halutessa eroon katolisesta kirkosta jäykän avioeropolitiikan vuoksi. Henrik VIII telkesi monet poliittiset ja uskonnolliset vastustajansa rakennuksen lukuisiin selleihin odottamaan teloitusta.
Tower on kuuluisa myös aaveistaan. Kummituksista kuuluisimpia ovat pikkuprinssit 12-vuotias Edward ja hänen nuorempi veljensä Richard. Heidän setänsä Gloucesterin herttua, josta tuli myöhemmin kuningas Richard III, sulki prinssit Toweriin pois omien valtapyrkimyksiensä tieltä. Myös Henrik VIII:n toisen vaimon, Anne Boleynin, kerrotaan kummittelevan linnan pihalla.
Tänä päivänä Lontoon Tower on turistikohde, jolla on vuosittain noin 2 miljoonaa kävijää. Paikalla ovat aina Towerille tunnusomaiset korpit, sysimustat linnut. Legendan mukaan sinä päivänä kun ne lähtevät, sekä Tower että Englanti luhistuvat. Vuonna 2014 Towerin vallihauta täytettiin punaisilla, keraamisilla unikoilla muistuttamaan ensimmäistä päivästä, kun Englanti osallistui Ensimmäiseen maailmansotaan. Unikoita oli yhteensä 888 246, yksi jokaiselle sodassa kaatuneelle. Unikot olivat upea näky ympäröidessään linnoitusta, ja unikon sai halutessaan ostaa itselleen samalla tukien hyväntekeväisyyttä.
Hyvin toisenlainen rakennus on Lontoon West Endissä sijaitseva Hippodrome, joka rakennettiin vuonna 1900 sirkus- ja varietee-esityksiä varten. Mitään sen kaltaista ei oltu aiemmin nähty, ja silloin huhuttiinkin arkkitehti Frank Matcham saaneen vision rakennukseen unessaan.
Hippodromen esitystilaan kuljettiin baarin läpi, joka oli sisustettu laivan salonkia muistuttavaksi. Itse salissa oli teatterilavan lisäksi areena, jota saatiin laskettua 70 metriä ja täytettyä vedellä merellisiä esityksiä varten. Vuonna 1909 elefantit, jääkarhut ja akrobaatit saivat kuitenkin väistyä, kun Matcham suunnitteli tilan uudelleen teatterisaliksi, jona se toimikin aina vuoteen 1958 saakka. Sen jälkeen Hippodrome toimikin yökerhona sulkemiseensa saakka vuonna 2005. Yökerhossa esiintyi maailmantähtiä kuten Diana Ross, Frank Sinatra, Stevie Wonder sekä Judy Garland.
Vuonna 2009 Jimmy ja Simon Thomas, isä ja poika, aloittivat rakennuksessa suuren saneerauksen tarkoituksena muuttaa Hippodrome kasino- ja kabareekäyttöön. He palauttivatkin sen mahdollisimman lähelle alkuperäistä, Frank Matchamin suunnittelemaa ulkomuotoa. Hippodrome Casino avasi ovensa vuonna 2012. Kasinon ohella siellä toimii sekä sirkus että burleskiteatteri. Myös Pokerstars, maailman suurin nettipokerisivusto, pitää siellä live pokeriturnauksiaan.
Uudempaa lontoolaista arkkitehtuuria edustaa pilvenpiirtäjä The Shard, jonka rakennusurakka saatiin päätökseen vuonna 2012. Aina rakennuksen suunnittelusta lähtien sen ympärillä oli paljon konfliktia ja ristiriitaa. Oli myös epävarmaa, saataisiinko sitä koskaan rakennettua 2000-luvun globaalin taloudellisen epävakauden takia. Englantilaisen perinteen puolustajille se oli aivan liian moderni, ja he vertasivatkin sitä lasinsirpaleeseen, hajonneeseen lasin kappaleeseen (a shard of glass), joka iskee läpi historiallisen Lontoon sydämen. Tästä rakennus saikin nimekseen The Shard.
Vuonna 2007 urakoitsija Sellar sai vihdoin rahoituksen varmistettua, kun joukko qatarilaisia pankkeja ja sijoittajia investoi rakennukseen. Rakennustyöt aloitettiin vuonna 2009, ja rakennuksen viimeinen vaihe, näköalakerros The View from The Shard, avattiin yleisölle helmikuussa 2013. Rakennuksessa on ravintoloiden ja hotellin lisäksi asuinhuoneistoja sekä toimistoja, mm. Al Jazeera UK:n studio sekä toimistotilat.
The Shard on vaikuttava näky ennen kaikkea pimeän tultua, kun kaikki sen 95 valaistua kerrosta loistavat Lontoon yössä. Tornin päämateriaaleina on käytetty terästä ja lasia. Tornin suunnittelija, italialainen Renzo Piano, sai inspiraationsa 1800-luvun venetsialaisen maalarin Canaletton maalaamista senaikaisen Lontoon kirkontorneista sekä purjelaivojen mastoista. Rakennuksen kaikki pinnat ovat lasia, ja ne heijastavat taivasta ja aurinkoa, kulloistakin säätilaa ja vuodenaikaa. Torni koostuu 11 000:sta ikkunalasista, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on vaikuttavat 56 000 neliömetriä.
]]>